Korvaus ylituotannon leikkaamisesta

    Useimmat veteraanikaivajat, ainakin maaseudulla eläneet, tietävät mitä Suomen valtio teki 60-luvun lopulla leikatakseen käsistä karanneen maatalouden ylituotantoa. Silloin ei kielletty elinkeinoa valtion toimesta kuten nyt, vaan keksittiin kepin sijasta porkkana: pakettipellot. Liian ahkeraa maanviljelijä-yrittäjää houkuteltiin lyömään talikko seisomaan ja zetori pelkästään lumitöihin. Maksettiin pinta-alapohjainen korvaus kun toiminnanharjoittaja sitoutui jättämään pellot viljelemättä. Jos rintakehää puristavan tarmon käytti istuttamalla pellon kasvamaan metsää, sai bonuksena vielä suuremman korvauksen.
   Näin maamme selvisi uhkaavista viljavuorista - ja Itämeri ylenpalttisesta lannoitekuormasta. Luultavasti vihrein teko mitä valtio koskaan tulee tekemään - tosin vahingossa. Toisaalta, eihän silloin ei vielä vihreyttä tunnistettu. Kaupungistuminen ei vielä ollut niin pitkällä että kenellekään olisi tullut mieleenkään nostaa normaalia jokamiehen luonnonsuojelua, luonnon kanssa elämistä, miksikään aatteeksi.
Good old days...
     Suosikkikirjassani "Käsikirja Linnunradan liftarille" on kohtaus jossa miehen talo aiotaan jyrätä katerpillarilla ja mies asettuu eteen makaamaan. Työnjohtaja kysyy maassa makaavalta mieheltä: "Onko teillä minkäänlaista käsitystä mitä vaurioita katerpillarille tulee jos se ajaa teidän ja talonne ylitse?". "No minkälaisia?"- kysyy mies. "Ei minkäänlaisia - ei kerrassaan minkäänlaisia!", huutaa työnjohtaja.
Samalla tavalla voisi kysyä valtiomme johtohenkilöiltä: "Minkälaisia vaurioita maamme kansantalouteen aiheutuisi, jos kaivospiireistä luopuville kullankaivajille maksettaisiin kohtuullinen 'pakettikorvaus' kaivospiireistä?" - "EI MINKÄÄNLAISIA - EI KERRASSAAN MINKÄÄNLAISIA!" kaikuu vastaus tyhjässä Arkadianmäen isossa salissa.
     Kyseisessä paikassa on parhaillaan muhimassa pieni paketti kullankaivajille. Pikkupoikana aina toivoin kovaa pakettia, niin nytkin. Kyseessä on kuitenkin vain pehmeä paketti. Pieni, mutta kyllä sekin lämmittää monivuotisen paukkupakkasen jälkeen. Kiitokset asiaan myötämielisesti vaikuttaneille, maltamme vielä hetkisen odotella.
Hyvää Joulua ystävät, kullankaivajat ja muut lukijat.

Tyyntä myrskyn edellä

     Vuoden pimeimpänä aikana kullankaivajan elämässä on tyyntä myrskyn edellä. Vaikken olekaan meteorologista koulutusta saanut, osaan ennakoida myrskyn olevan tulossa. Meidän tutkassa näkyy useita myräkkää tietäviä osa-alueita.
     Lakkautettavilta kaivospiireiltä on menossa kysely kaivajien omasta näkemyksestä vaadittavasta vakuudesta. Ollaan siis kysyvinään asianosaisen mielipidettä ennenkuin päätös lyödään nenän eteen. Tämä on sitä niinsanottua osallistamista. Annetaan ymmärtää että sillä olisi vaikutusta. Tämä on jo parissa prosessissa nähty, ikävä kyllä. Ja toisaalta, onhan maanhaltija Metsähallituskin Lemmenjoella jo etukäteen näyttänyt kuinka kämpästä pääsee eroon yhdellä tulitikulla. Tikkuaskilla pääsee jo kaikista Lemmenjoen kämpistä.
      Samaan aikaan Lemmenjoen osalta puuhastellaan kokonaismaisemointia, tai jotakin suunnitelmaa sellaisen tekemisestä. Pelko persiissä on siinä että nykyiset kaivajat laitetaan maisemoimaan useiden sukupolvien, kymmenien vuosien työ. Tarkoitus lienee peittää kaivun jäljet niin ettei ainakaan kehäkolmosen sisäpuolella ketään ahdista. Mielenkiintoiseksi asia mennee niiltä kohdin kun/jos alueella ei ole lainvoimaista ympäristölupaa koneelliseen maisemointiin. Ei tainnut tulla kaivoslain säätäjille mieleen että lapiolla se kahden vuoden aika on melko lyhyt maisemointiin. Nykyisen ympäristöministeri Niinistön mielestä kaivoslaki on Aatamin aikuinen. Mutta eikös se ollut Reijo Mauri Matias, eikä Aatami?
     Käräjärintamalla ei ole mitään uutta. Rovaniemen hallinto-oikeuden päätökset ovat siirtyneet KHO:een kuten aiemmin jo kirjoitin. Tietääkseni kaivosviranomainen on jäädyttänyt ainakin osan myönnettävistä luvista odottamaan tuota ennakkopäätöstä. Lienee järkevää ja on todennäköisesti kaivajienkin osalta se nopeampi tie.
     Positiivista on vihdoinkin kuulunut arkadianmäeltä. Ahdinkomme on saanut ainakin Lapin kansanedustajista puoltajia siinä määrin että liikkeellä on ihan oikea aloite lakimuutoksen tekemiseksi. Tavoitteena on ensivaiheessa tehdä minimalistinen muutos, jotta huuhdontaluvan jatkohakemuksen valitusaikana toiminta ei katkeaisi kuten nyt. Päätös olisi mahdollista saada aikaiseksi jo kuluvan talven aikana. Pientä mutta merkityksellistä.
     Huomattakoon että tämä ei alkuunkaan riitä korvaamaan sitä perustuslaillista omaisuudensuojan loukkausta jolla kaivajien maahan jäävät kullat pakkolunastetaan valtiolle.
     Geopark-hanketta ollaan viimeistelemässä. Kullankaivajien julkisuudessa esittämä huoli lisääntyvästä suojelusta projektin tiimoilla osoittautui todeksi: tietty museaalinen taho yritti aivan loppuun asti saada hankkeeseen suojelullisia sivuvaikutuksia. Kiitos muiden yhteistyötahojen, etenkin Inarin kunnan, suojelupyrkimykset torjuttiin hankkeesta pois. Hakemus jätettäneen ja alue tulee säilymään aktiivisena kullankaivualueena. Se sitten kelpaa Geoparkiksi sellaisenaan, tai sitten ei. Suojelu ei tämän mukana lisäänny eikä vähene.
     Ensi kesän kullanhuuhdontakisojen osalta tehtiin merkittävä välipäätös. LKL järjestää omat kisansa myös Tankavaarassa ja tällä kertaa SM-kisojen aattona, torstaina 31.7. Nelipäiväinen kisaputki jatkuu siitä 'perinteisillä' SM-kisoilla. Kokeilulla kerätään kokemuksia seuraaville vuosille.    
     Pieni mutta tärkeä päätös LKL:n pikkujoulujen paikasta päätyi vaihteeksi takaisin Inariin. Hauskaa pikkujoulua, toivottavasti myrsky grogilasissanne ei ylly taifuuniksi asti.

Ylä-Lappi - rasistinen itsenäinen valtio?

Kullankaivajien vastoinkäymiset eivät ota loppuakseen. Samaan aikaan kun Kutturan suunnan kaivajat joutuvat käräjäkierteeseen Saamelaiskäräjien saatua lupaprosessin pysäytettyä muotovirheisiin vedoten, on omalle kohdalleni osunut toisenlainen haitanteko. Kun koneellista kullankaivua on hallitsemallani kaivospiirillä yhtäjaksoisesti nyt harjoitettu yli 20 vuotta, on kyseinen ammatinharjoittaminen yhtäkkiä haittaamassa paikallisen, alkuperäisen kulttuurin ja kielen harjoittamista siinä määrin että välitöntä lakkauttamista vaaditaan.
Valitus Vaasan hallinto-oikeuteen tuotti vesiperän: valitusta ei otettu edes tutkittavaksi, koska HAO:n mukaan asia ei "koske valittajan etua tai oikeutta välittömästi". Pelottavaa kyllä, päätöksessä todetaan että valmisteilla olevassa ympäristölain muutoksessa sellainen oikeus on tulollaan. Bumerangi HAO:sta poiki tietysti valituksen Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen, onhan veronmaksajien varoilla kustannetut juristit Saamelaiskäräjien käytettävissä. KHO:n päätöstä saanee odotella ensi vuoden jouluun.
Kun vielä lainsäädäntöä Metsähallituksen osalta ollaan muuttamassa siihen suuntaan että saamelaisten sananvaltaa ollaan lisäämässä, on varmaa että pyrkimys kohti suurempaa itsenäisyyttä jatkuu.

Ei voi välttyä ajatukselta että lopullinen tavoite on saamelaisten hallitsema itsenäinen Ylä-Lapin valtio. Päätellen junantuomien tähänastisesta kohtelusta, kyseinen valtio tulee olemaan varsin rasistinen. Saamelaisen kullankaivajan ympäristölupa meni ilman Saamelaiskäräjien valitusta, allekirjoittaneen ei. Toistaiseksi me lantalaiset kelpaamme vielä veronmaksajina tiettyjen toimien rahoittajiksi ja turisteina rahaa tuomaan. Saapa nähdä kuinka ILOisesti itsenäinen Ylä-Lappi toivottaa lantalaiset tervetulleeksi, viisumi nyt kuitenkin vaaditaan.

Olihan menneessä kesässä jokunen valopilkkukin. Esimerkiksi kalansaalis jonka nappasin kesken konekaivun, Jäkälä-äytsin purosta käsin. Siis kirjaimellisesti käsin.

Lukijoille lienee selvää että kuvassa näkyvät 4cm pituiset tammukanpoikaset ovat syntyneet kyseissä purossa. Tuskin vaeltaneet kymmentä kilometriä kaivamattomalta naapuripurolta. Siis yli 20 vuoden yhtäjaksoinen konekaivukaan ei ole kalakantaa tuhonnut. Vaikka juuri tämänsuuntaisilla puron samentumisen vaikutuksilla kansanedustajia sumutettiin kaivoslain loppumetreillä. Kultamiehille jäänee ikuisesti arvoitukseksi sumutuksen tekijät ja motiivit. Tieto lienee vain muutamassa nahkakantisessa.

Monille kullankaivajille tuttu virkamies Markus Ala-Passi jäi äskettäin eläkkeelle ympäristöministeriöstä. Voi kuinka mielelläni lukisin hänen elämänkertakirjaansa, olkoon otsikko vaikkapa: "Muistatko kun kaivoslakia runnottiin". Saa käyttää mutta ei ole pakko;-)

Vaviskaa kalastajat, metsästäjät, vaeltajat ja marjastajat!

Otsikon mukainen ajatus hiipii mieleen väistämättä. Nimittäin Maa- ja Metsätalousministeriö on asettanut työryhmän aikomuksena lisätä saamelaisten osallistumisoikeuksia  valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevassa päätöksenteossa. Ja vieläpä erityisesti toimeksiannossa mainitaan tuleva laki Metsähallituksesta. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärven mielestä tuore kaivoslaki on hyvä esimerkki parantuneesta osallistumismahdollisuudesta. Toisin sanoen se, mitä kullankaivajat nyt ovat saaneet osakseen, tulee jatkossa koskemaan kaikkia Ylä-Lapin valtion metsissä liikkuvia luonnonkäyttäjiä. Haeppa siinä riekostuslupaa niin löydät itsesi käräjiltä paikallisen kielen ja kulttuurin raiskaajana. Sienten ja marjojen poiminta pitää olla kenkäheinän kerääjien yksinoikeus...

Aivan muussa yhteydessä törmäsin vaatimukseen liittää Kemihaaran suot Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Ihan kuin Lapissa ei olisi jo nyt tarpeeksi suojelualueita. Lapin kaikki suojelualueet pitäisi kiireesti ottaa uuteen tarkasteluun. Käsivarren kansallispuistoa vastustaa kaikki muut paitsi poronhoitajat. Eikö kenenkään muun päässä soi kellot: Miksi? Nykyinen meininki jossa eräs kansanryhmä saa harjoittaa kansallispuistoissa motorisoitua liiketoimintaa, mutta kukaan muu ei, on kaikilta ulkoisilta merkeiltään syrjintää ja rasismia. Kaiken lisäksi valtion tukemaa ja rahoittamaa.

LKL:n hallituksen kokouksessa käsiteltiin ajankohtaisina asioina mm. kullanhuuhdontalupien käräjäkierrosta KHO:ssa (josta kirjoitin enemmän viimeksi). Geoparkin osalta tuoreita uutisia odotamme aivan näinä päivinä. Parhaillaan on Suomen 'valtuuskunta' Italiassa oppimassa asiasta uutta. Tulevassa Tankavaaran symposiumissa (12.-13.9.) asiasta pitäisi sitten kaikkien kuulla. LKL:n käsitys asiasta on edelleen se että Geopark ei voi asettua aktiivisen kaivun haitaksi. Näkemyksemme on kuulemma saanut tukea muilta asian valmistelussa mukana olevilta.

Useita vuosia hieman hiipumaan päin oleva kullanhuuhdontakilpailujen kulttuuri tulee saamaan taholtamme huomiota. Päätimme kokoontua hieman hallitusta laajemmalla kokoonpanolla syksyn aikana pohtimaan miten asiaa voidaan parhaiten edistää. Pitää muistaa että LKL oli aikanaan 70-luvulla vahvasti mukana kun koko lajia oltiin keksimässä. Voi hyvinkin olla että vuodesta -83 jatkunut kahtiajako liiton omine kilpailuineen tulee tiensä päähän ja yhdistämme voimamme Kultamuseon tuki ry:n kanssa. Kilpailuihin enemmän laatua, vähemmän määrää.

Riitainen kesä takana

Kuten aiemmin ennustimme, tulee uudesta kaivoslaista tukala kullankaivajille. Lain piti lakkauttaa Lemmenjoen kullankaivu. Näyttää siltä että se puree yllättäen nopeiten kaikkien muiden alueiden konekaivuun. Saamelaiskäräjien ansiokkaat valitukset myönnetyistä luvista saivat hallinto-oikeudesta myötätuntoa. Julkisuudessa olleiden väitteiden vastaisesti kyse on muotovirheestä kaivosviranomaisen käsittelyssä, ei myönnettyjen lupien sisällöstä.
Olemme kaivosviranomaisen tavoin tehneet asiasta valituksen KHO:hon. Sieltä tullee meille myönteinen päätös. Pelkona edelleen on se ettei valitukset siihen lopu, vaan seuraavaksi valitetaan sisällöstä. Aika näyttää. Yhteiskunta edellyttää kaivajilta kohtuuttoman pitkää pinnaa. Yhdistyksemme edunvalvontajärjestönä tukee valituksenalaisia kaivajia yhteisistä varoistamme.

Voisi kuvitella että tuossa olisi jo tarpeeksi kärsimystä yhdelle kansanosalle. Mutta ei. Nyt kaivosviranomainen on huomannut että lupien myöntämisessä kuluukin aiempaa enemmän työtä ja se pitää tietenkin laskuttaa lupien hakijoilta. Niinpä kullanhuuhdontalupien moninkertaiseksi korotettuja hintoja pitää nyt jo uudestaan nostaa. Olin mukana neuvotteluissa ja sainkin asiaamme tuotua sen verran esiin että ihan järjettömimpiin hintoihin tulemme saamaan huojennusta. Tästä kerromme jäsenlehdessä lisää...

Lemmenjoella kesä meni pääsääntöisesti vanhojen riittien mukaisesti. Mukavana piristeenä oli liiton järjestämä ensiapukoulutus, joka saikin monikymmenpäisen osanoton. Toivottavasti saatuja oppeja ei tarvitse kovin usein tosipaikassa käyttää.
Toinen mielenkiintoinen seikka oli jo toisen huipputason muusikkoryhmän esiintyminen Lemmenjoella kullankaivajien iloksi. Muutama vuosi takaperin Lemmellä kävi Lännen-Jukka ja tällä kertaa paremmin Elonkerjuu-bändistä tuttu Simo Ralli. Superkitaristin kumppanina loisti Essi Simberg. Mukana ollut viimaisen vesisateen jähmettämä yleisö totesi lähes yhdestä suusta: tulevaa hittikamaa. Kitaristi-Ralli kirjasi reissustaan pienen jutun Kantri-lehteen. Mieleen jäi pohdinta: "Miksi kovimmat luonnonsuojelijat asuvat kivilähiöissä?".
Tuleeko kultakulttuurin nälkäisistä muusikoista Lemmelle oikein ryntäys, joudutaanko jo ensi vuonna valikoimaan, onko tulijoita enemmän kuin voidaan vastaanottaa?