Kullankaivu, tuo Lapin eksotiikan syvin olemus.
Kullankaivu, tuo haavekuva: ojankaivun ja lottoamisen yhdistelmä.
Kullankaivu, tuo tekosyy raiskata Lapin herkkää luontoa.
Kullankaivu, kaikissa olomuodoissaan kokee taas ja edelleen mielenkiintoisia aikoja. Valtakunnan poliittisia päättäjiä ollaan juuri kierrättämässä. Lapin osalta kuumat perunat ILO-sopimukset, saamelaiskäräjät ja laki Metsähallituksesta jäivät mielenkiintoiseen vaiheeseen. Ikäänkuin TV:n saippuasarjassa jonka lopputekstien päälle tulee mainos "jatkuu seuraavassa jaksossa". Näillä asioilla ei kyllä kehäkolmosen sisällä juuri painoarvoa ole mutta siellä nyt muutenkin joristaan aivan joutavista asioista päivästä toiseen.
Kullankaivajien osalta yksi lähiaikojen mielenkiintoisimmista asioista on kaivoslain toiminnan tarkistaminen. Asia on ollut vireillä tiettävästi jo pidemmän aikaa. Helmikuussa 2013 ministeri Vapaavuori luonnehti kaivoslain muutosta vaadittaessa:
"Kaivosalalla on erityisen tärkeää harjoittaa pitkäjänteistä politiikkaa, koska kyse on isoista ja merkittävistä investoinneista. Ja sen takia en muutamien yksittäisten, sinänsä kiistattomien ongelmien takia lähtisi avaamaan kaivoslakia."
Kullankaivajien kohtalo kaivoslaissa oli tiettävästi yksi näistä "sinänsä kiistattomista ongelmista" joten varmasti perästä kuuluu, muuallakin kuin Talvivaarassa.
Asian tiimoilta ovat eri tahot antaneet jo omia näkökantojaan. Eräässa ehdotuksessa kullanhuuhdonnan luvitus haluttaisiin siirtää kaivosviranomaiselta Metsähallitukselle.
Eikös olekin mielenkiintoista?
Omalta osaltani haluan kiittää teitä satoja henkilöitä jotka olette jaksaneet näitä tekstejäni lueskella. Allekirjoittaneen on aika nyt siirtyä syrjään Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan paikalta ja antaa tilaa uusille tekijöille ja niiden myötä uusille ajatuksille. Siirryn itse kuljettajan paikalta takapenkille tässä prospäkkärien kulkuneuvossa. Takapenkillä voi muistaakseni ottaa pari neuvoa-antavaa. Tuleva puheenjohtaja valitsee itse keinonsa saattaa ajatuksensa julki.
Ai niin, lueskelin juuri mielenkiintoisen kirjan "Seikkailujen Pohjola". Hans Lidmanin teos vuodelta 1963. Kirjassa kerrotaan mm. "huonosti sujuvasta koneellistetusta kullankaivusta" Norjassa. Puuhassa oli innokkaasti mukana Balton suku, jonka jälkeläiset sittemmin kuulemma siirtyivät Lemmenjoelle. Kirjan mukaan kultaa huuhdottiin vaatimattomasti 685 000 kuutiometriä. Ja kun kultapitoisuus oli vain 0.52 grammaa kuutiometriltä, toiminta lopetettiin kannattamattomana.
Eikös ollutkin mielenkiintoista?
Näihin kuv(itelm)iin ja näihin tunnelmiin. /jokke
maanantai 23. maaliskuuta 2015
torstai 22. tammikuuta 2015
Kuka auttaisi kullankaivajaa
Oltuani 12 vuotta Lapin Kullankaivajain Liiton
hallituksessa, on otsikon kysymys ollut mielessä moneen kertaan. Kullankaivajat
todellakin tarvitsevat apua. Jos jotakuta epäilyttää tai herää kysymys siihen
mihin apua tarvitaan, katsokaapa esimerkiksi tämä kirjoitus. Tuohon on kiteytetty realistisella tavalla akuutti tilanteemme.
Samalla se on osoitus yhteiskuntamme avuttomuudesta vähemmistölle annetun
veto-oikeuden johdosta täällä ”byroslaviassa”.
Apua on joskus haettu juristeilta, mutta ne reissut tulivat kalliiksi. Juristiavun hyöty osoittautui erittäin heikoksi verrattuna siihen
satsattuun panostukseen. Apua on toivottu oikeusasiamiehiltä. Sieltä on tullut
lähinnä ”soo soo” tyyppisiä sormen heristyksiä meitä kohtaan väärin tehneille.
Todellinen vaikutus on ollut olematon. Apua on haettu poliitikoilta. Tämän
osalta joskus on lyöty sormet p..skaan, joskus on asiat oikeasti parantuneet.
Nyt eduskuntavaalien kynnyksellä poliitikkojen mielenkiinto meihin, lähes
4000-jäseniseen yhdistykseen on suurimmillaan.
Lapin Kullankaivajain Liitto ry on poliittisesti
sitoutumaton, eikä kirjoitukseni sitä mihinkään muuta. Emme tue mitään emmekä
ketään erityisesti. Emme myöskään julkisesti mitään tahoa suohon polje.
Muistelenpa tässä omalle kohdalle osuneita kohtaamisia poliitikkojen kanssa.
Tehkää silti äänestyspäätöksenne omiin näkökohtiinne perustuen.
LKLn risteilyllä 2003 (tai 2004) osuimme yksiin kokoomuksen
nokkaväen kanssa. Osa muistaa laivan auditorion kokousaulan ns.
karjalanpiirakka-gaten jossa kullankaivajat söivät puolueen piirakat… Myöhemmin illalla eräs nuori poliitikko esittäytyi
tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Hän ojensi käyntikorttinsa, oli kovin
kiinnostunut kullankaivajien asioista, taisi tarjota oluenkin. Puolisen vuotta
myöhemmin kokoomus vaihtoi puolueensa puheenjohtajaksi nuoren Jyrki Kataisen.
Kaivoin lompakostani tuon saamani käyntikortin ja sama kaverihan siinä kyseessä
oli. Tapaamisestamme innostuneena lähetin hänelle 3-4 sähköpostia esitellen
meidän silloisia huolenaiheita. Vastausta ei koskaan kuulunut.
Samoihin aikoihin talvityöpaikassani toimitusjohtajana toimi yksi IT-alan menestyneimmistä miehistä, Juha Sipilä. Fiksu mies, älysi vetäytyä sopivassa vaiheessa harrastuksiensa pariin kun ei enää palkasta tarvinnut toimeentuloa saada. Juhan tultua valituksi puolueensa puheenjohtajaksi lähetin hänelle muutaman sähköpostin. Kutsuin Lemmenjoellekin käymään jotta pääsisi tutustumaan kullankaivun saloihin ja ongelmakenttään. Vastausta ei koskaan kuulunut.
Samoihin aikoihin talvityöpaikassani toimitusjohtajana toimi yksi IT-alan menestyneimmistä miehistä, Juha Sipilä. Fiksu mies, älysi vetäytyä sopivassa vaiheessa harrastuksiensa pariin kun ei enää palkasta tarvinnut toimeentuloa saada. Juhan tultua valituksi puolueensa puheenjohtajaksi lähetin hänelle muutaman sähköpostin. Kutsuin Lemmenjoellekin käymään jotta pääsisi tutustumaan kullankaivun saloihin ja ongelmakenttään. Vastausta ei koskaan kuulunut.
Kaivoslain ollessa meidän osalta kiivaimmillaan (2008)
julkaisimme Prospäkkäristä erikoisnumeron joka jaettiin eduskunnassa kaikille
kansanedustajille. Palautteesta jäi mieleen vihreiden toive ettei paperia enää
tuhlattaisi tällaisten julkaisujen painamiseen. Kaikille Lapin
kansanedustajille lähetimme kutsun tulla tutustumaan aktiiviseen kullankaivuun.
Paikalle lopulta saimme vain Esko Juhani Tennilän ja Janne Seurujärven.
Myöhemmin Lemmenjoella asti kävi ainakin Johanna Ojala-Niemelä ja etelän
’varis’ Pertti Hemmilä. Kävi tietenkin muodon vuoksi eräs lyhytkasvuinen pitkän linjan ministerikin helikopterilla, kun oli saanut moitteet oikeusasiamieheltä. Kirosanojen ja oman mielenterveyden säästämiseksi jätän ne muistelut tässä vähemmälle. Netistä hakemalla lisätietoa löytyy varsin vaivattomasti. Lisäksi mainittakoon meitä arkadianmäellä puolustanut
Markus Mustajärvi. Tuoreimpien edustajien osalta pitää mainita ainakin meitä
tukeneet Hanna Mäntylä ja Heikki Autto. Jokunen meitä auttanut varmasti unohtui
mainita.
Mutta nyt allekirjoittaneelle jo tikkua silmään kun vanhoja
muistelee. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, sanoi Lapinlahden Linnut jo
80-luvulla. Eduskuntavaalien myötä osa edustajista vaihtuu, joko omasta tai
äänestäjien tahdosta. Lapin osalta mielenkiintoisia ehdokkaita ovat mainittujen
vanhojen edustajien lisäksi ainakin Enontekiön nuori kunnanjohtaja Mikko Kärnä.
Rohkeita mielipiteitä paikalleen kalkittuneista valtarakenteista, lukekaa ja
tulkitkaa itse miellyytääkö vai ei. Toinen mielenkiintoinen ehdokas on meidän
tukemisesta kuulemma edelliseltä työnantajaltaan YLE:ltä pyyhkeitä saanut Matti
Torvinen.
Etelän
ehdokkaistakin muutamat ovat uskaltaneet avata suunsa eduskunnassa meidän
puolesta. Onpa eräällä kansanedustajalla jopa oma valtauskin. Ei kai sellainen
voi ihan läpeensä mätä olla. Haastakaa oman alueenne ehdokkaita keskusteluun,
kysykää mitä he aikovat tehdä kullankaivajien hyväksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)