Näin maamme selvisi uhkaavista viljavuorista - ja Itämeri ylenpalttisesta lannoitekuormasta. Luultavasti vihrein teko mitä valtio koskaan tulee tekemään - tosin vahingossa. Toisaalta, eihän silloin ei vielä vihreyttä tunnistettu. Kaupungistuminen ei vielä ollut niin pitkällä että kenellekään olisi tullut mieleenkään nostaa normaalia jokamiehen luonnonsuojelua, luonnon kanssa elämistä, miksikään aatteeksi.
Good old days...
Suosikkikirjassani "Käsikirja Linnunradan liftarille" on kohtaus jossa miehen talo aiotaan jyrätä katerpillarilla ja mies asettuu eteen makaamaan. Työnjohtaja kysyy maassa makaavalta mieheltä: "Onko teillä minkäänlaista käsitystä mitä vaurioita katerpillarille tulee jos se ajaa teidän ja talonne ylitse?". "No minkälaisia?"- kysyy mies. "Ei minkäänlaisia - ei kerrassaan minkäänlaisia!", huutaa työnjohtaja.
Samalla tavalla voisi kysyä valtiomme johtohenkilöiltä: "Minkälaisia vaurioita maamme kansantalouteen aiheutuisi, jos kaivospiireistä luopuville kullankaivajille maksettaisiin kohtuullinen 'pakettikorvaus' kaivospiireistä?" - "EI MINKÄÄNLAISIA - EI KERRASSAAN MINKÄÄNLAISIA!" kaikuu vastaus tyhjässä Arkadianmäen isossa salissa.
Kyseisessä paikassa on parhaillaan muhimassa pieni paketti kullankaivajille. Pikkupoikana aina toivoin kovaa pakettia, niin nytkin. Kyseessä on kuitenkin vain pehmeä paketti. Pieni, mutta kyllä sekin lämmittää monivuotisen paukkupakkasen jälkeen. Kiitokset asiaan myötämielisesti vaikuttaneille, maltamme vielä hetkisen odotella.
Hyvää Joulua ystävät, kullankaivajat ja muut lukijat.
