Oltuani 12 vuotta Lapin Kullankaivajain Liiton
hallituksessa, on otsikon kysymys ollut mielessä moneen kertaan. Kullankaivajat
todellakin tarvitsevat apua. Jos jotakuta epäilyttää tai herää kysymys siihen
mihin apua tarvitaan, katsokaapa esimerkiksi tämä kirjoitus. Tuohon on kiteytetty realistisella tavalla akuutti tilanteemme.
Samalla se on osoitus yhteiskuntamme avuttomuudesta vähemmistölle annetun
veto-oikeuden johdosta täällä ”byroslaviassa”.
Apua on joskus haettu juristeilta, mutta ne reissut tulivat kalliiksi. Juristiavun hyöty osoittautui erittäin heikoksi verrattuna siihen
satsattuun panostukseen. Apua on toivottu oikeusasiamiehiltä. Sieltä on tullut
lähinnä ”soo soo” tyyppisiä sormen heristyksiä meitä kohtaan väärin tehneille.
Todellinen vaikutus on ollut olematon. Apua on haettu poliitikoilta. Tämän
osalta joskus on lyöty sormet p..skaan, joskus on asiat oikeasti parantuneet.
Nyt eduskuntavaalien kynnyksellä poliitikkojen mielenkiinto meihin, lähes
4000-jäseniseen yhdistykseen on suurimmillaan.
Lapin Kullankaivajain Liitto ry on poliittisesti
sitoutumaton, eikä kirjoitukseni sitä mihinkään muuta. Emme tue mitään emmekä
ketään erityisesti. Emme myöskään julkisesti mitään tahoa suohon polje.
Muistelenpa tässä omalle kohdalle osuneita kohtaamisia poliitikkojen kanssa.
Tehkää silti äänestyspäätöksenne omiin näkökohtiinne perustuen.
LKLn risteilyllä 2003 (tai 2004) osuimme yksiin kokoomuksen
nokkaväen kanssa. Osa muistaa laivan auditorion kokousaulan ns.
karjalanpiirakka-gaten jossa kullankaivajat söivät puolueen piirakat… Myöhemmin illalla eräs nuori poliitikko esittäytyi
tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Hän ojensi käyntikorttinsa, oli kovin
kiinnostunut kullankaivajien asioista, taisi tarjota oluenkin. Puolisen vuotta
myöhemmin kokoomus vaihtoi puolueensa puheenjohtajaksi nuoren Jyrki Kataisen.
Kaivoin lompakostani tuon saamani käyntikortin ja sama kaverihan siinä kyseessä
oli. Tapaamisestamme innostuneena lähetin hänelle 3-4 sähköpostia esitellen
meidän silloisia huolenaiheita. Vastausta ei koskaan kuulunut.
Samoihin aikoihin talvityöpaikassani toimitusjohtajana toimi yksi IT-alan menestyneimmistä miehistä, Juha Sipilä. Fiksu mies, älysi vetäytyä sopivassa vaiheessa harrastuksiensa pariin kun ei enää palkasta tarvinnut toimeentuloa saada. Juhan tultua valituksi puolueensa puheenjohtajaksi lähetin hänelle muutaman sähköpostin. Kutsuin Lemmenjoellekin käymään jotta pääsisi tutustumaan kullankaivun saloihin ja ongelmakenttään. Vastausta ei koskaan kuulunut.
Samoihin aikoihin talvityöpaikassani toimitusjohtajana toimi yksi IT-alan menestyneimmistä miehistä, Juha Sipilä. Fiksu mies, älysi vetäytyä sopivassa vaiheessa harrastuksiensa pariin kun ei enää palkasta tarvinnut toimeentuloa saada. Juhan tultua valituksi puolueensa puheenjohtajaksi lähetin hänelle muutaman sähköpostin. Kutsuin Lemmenjoellekin käymään jotta pääsisi tutustumaan kullankaivun saloihin ja ongelmakenttään. Vastausta ei koskaan kuulunut.
Kaivoslain ollessa meidän osalta kiivaimmillaan (2008)
julkaisimme Prospäkkäristä erikoisnumeron joka jaettiin eduskunnassa kaikille
kansanedustajille. Palautteesta jäi mieleen vihreiden toive ettei paperia enää
tuhlattaisi tällaisten julkaisujen painamiseen. Kaikille Lapin
kansanedustajille lähetimme kutsun tulla tutustumaan aktiiviseen kullankaivuun.
Paikalle lopulta saimme vain Esko Juhani Tennilän ja Janne Seurujärven.
Myöhemmin Lemmenjoella asti kävi ainakin Johanna Ojala-Niemelä ja etelän
’varis’ Pertti Hemmilä. Kävi tietenkin muodon vuoksi eräs lyhytkasvuinen pitkän linjan ministerikin helikopterilla, kun oli saanut moitteet oikeusasiamieheltä. Kirosanojen ja oman mielenterveyden säästämiseksi jätän ne muistelut tässä vähemmälle. Netistä hakemalla lisätietoa löytyy varsin vaivattomasti. Lisäksi mainittakoon meitä arkadianmäellä puolustanut
Markus Mustajärvi. Tuoreimpien edustajien osalta pitää mainita ainakin meitä
tukeneet Hanna Mäntylä ja Heikki Autto. Jokunen meitä auttanut varmasti unohtui
mainita.
Mutta nyt allekirjoittaneelle jo tikkua silmään kun vanhoja
muistelee. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, sanoi Lapinlahden Linnut jo
80-luvulla. Eduskuntavaalien myötä osa edustajista vaihtuu, joko omasta tai
äänestäjien tahdosta. Lapin osalta mielenkiintoisia ehdokkaita ovat mainittujen
vanhojen edustajien lisäksi ainakin Enontekiön nuori kunnanjohtaja Mikko Kärnä.
Rohkeita mielipiteitä paikalleen kalkittuneista valtarakenteista, lukekaa ja
tulkitkaa itse miellyytääkö vai ei. Toinen mielenkiintoinen ehdokas on meidän
tukemisesta kuulemma edelliseltä työnantajaltaan YLE:ltä pyyhkeitä saanut Matti
Torvinen.
Etelän
ehdokkaistakin muutamat ovat uskaltaneet avata suunsa eduskunnassa meidän
puolesta. Onpa eräällä kansanedustajalla jopa oma valtauskin. Ei kai sellainen
voi ihan läpeensä mätä olla. Haastakaa oman alueenne ehdokkaita keskusteluun,
kysykää mitä he aikovat tehdä kullankaivajien hyväksi?