torstai 22. tammikuuta 2015

Kuka auttaisi kullankaivajaa


     Oltuani 12 vuotta Lapin Kullankaivajain Liiton hallituksessa, on otsikon kysymys ollut mielessä moneen kertaan. Kullankaivajat todellakin tarvitsevat apua. Jos jotakuta epäilyttää tai herää kysymys siihen mihin apua tarvitaan, katsokaapa esimerkiksi tämä kirjoitus. Tuohon on kiteytetty realistisella tavalla akuutti tilanteemme. Samalla se on osoitus yhteiskuntamme avuttomuudesta vähemmistölle annetun veto-oikeuden johdosta täällä ”byroslaviassa”.
     Apua on joskus haettu juristeilta, mutta ne reissut tulivat kalliiksi. Juristiavun hyöty osoittautui erittäin heikoksi verrattuna siihen satsattuun panostukseen. Apua on toivottu oikeusasiamiehiltä. Sieltä on tullut lähinnä ”soo soo” tyyppisiä sormen heristyksiä meitä kohtaan väärin tehneille. Todellinen vaikutus on ollut olematon. Apua on haettu poliitikoilta. Tämän osalta joskus on lyöty sormet p..skaan, joskus on asiat oikeasti parantuneet. Nyt  eduskuntavaalien kynnyksellä poliitikkojen mielenkiinto meihin, lähes 4000-jäseniseen yhdistykseen on suurimmillaan.
     Lapin Kullankaivajain Liitto ry on poliittisesti sitoutumaton, eikä kirjoitukseni sitä mihinkään muuta. Emme tue mitään emmekä ketään erityisesti. Emme myöskään julkisesti mitään tahoa suohon polje. Muistelenpa tässä omalle kohdalle osuneita kohtaamisia poliitikkojen kanssa. Tehkää silti äänestyspäätöksenne omiin näkökohtiinne perustuen.
     LKLn risteilyllä 2003 (tai 2004) osuimme yksiin kokoomuksen nokkaväen kanssa. Osa muistaa laivan auditorion kokousaulan ns. karjalanpiirakka-gaten jossa kullankaivajat söivät puolueen piirakat… Myöhemmin illalla eräs nuori poliitikko esittäytyi tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Hän ojensi käyntikorttinsa, oli kovin kiinnostunut kullankaivajien asioista, taisi tarjota oluenkin. Puolisen vuotta myöhemmin kokoomus vaihtoi puolueensa puheenjohtajaksi nuoren Jyrki Kataisen. Kaivoin lompakostani tuon saamani käyntikortin ja sama kaverihan siinä kyseessä oli. Tapaamisestamme innostuneena lähetin hänelle 3-4 sähköpostia esitellen meidän silloisia huolenaiheita. Vastausta ei koskaan kuulunut. 
     Samoihin aikoihin talvityöpaikassani toimitusjohtajana toimi yksi IT-alan menestyneimmistä miehistä, Juha Sipilä. Fiksu mies, älysi vetäytyä sopivassa vaiheessa harrastuksiensa pariin kun ei enää palkasta tarvinnut toimeentuloa saada. Juhan tultua valituksi puolueensa puheenjohtajaksi lähetin hänelle muutaman sähköpostin. Kutsuin Lemmenjoellekin käymään jotta pääsisi tutustumaan kullankaivun saloihin ja ongelmakenttään. Vastausta ei koskaan kuulunut.

     Kaivoslain ollessa meidän osalta kiivaimmillaan (2008) julkaisimme Prospäkkäristä erikoisnumeron joka jaettiin eduskunnassa kaikille kansanedustajille. Palautteesta jäi mieleen vihreiden toive ettei paperia enää tuhlattaisi tällaisten julkaisujen painamiseen. Kaikille Lapin kansanedustajille lähetimme kutsun tulla tutustumaan aktiiviseen kullankaivuun. Paikalle lopulta saimme vain Esko Juhani Tennilän ja Janne Seurujärven. Myöhemmin Lemmenjoella asti kävi ainakin Johanna Ojala-Niemelä ja etelän ’varis’ Pertti Hemmilä. Kävi tietenkin muodon vuoksi eräs lyhytkasvuinen pitkän linjan ministerikin helikopterilla, kun oli saanut moitteet oikeusasiamieheltä. Kirosanojen ja oman mielenterveyden säästämiseksi jätän ne muistelut tässä vähemmälle. Netistä hakemalla lisätietoa löytyy varsin vaivattomasti. Lisäksi mainittakoon meitä arkadianmäellä puolustanut Markus Mustajärvi. Tuoreimpien edustajien osalta pitää mainita ainakin meitä tukeneet Hanna Mäntylä ja Heikki Autto. Jokunen meitä auttanut varmasti unohtui mainita.
     Mutta nyt allekirjoittaneelle jo tikkua silmään kun vanhoja muistelee. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, sanoi Lapinlahden Linnut jo 80-luvulla. Eduskuntavaalien myötä osa edustajista vaihtuu, joko omasta tai äänestäjien tahdosta. Lapin osalta mielenkiintoisia ehdokkaita ovat mainittujen vanhojen edustajien lisäksi ainakin Enontekiön nuori kunnanjohtaja Mikko Kärnä. Rohkeita mielipiteitä paikalleen kalkittuneista valtarakenteista, lukekaa ja tulkitkaa itse miellyytääkö vai ei. Toinen mielenkiintoinen ehdokas on meidän tukemisesta kuulemma edelliseltä työnantajaltaan YLE:ltä pyyhkeitä saanut Matti Torvinen.
     Etelän ehdokkaistakin muutamat ovat uskaltaneet avata suunsa eduskunnassa meidän puolesta. Onpa eräällä kansanedustajalla jopa oma valtauskin. Ei kai sellainen voi ihan läpeensä mätä olla. Haastakaa oman alueenne ehdokkaita keskusteluun, kysykää mitä he aikovat tehdä kullankaivajien hyväksi?