Samalla kun kaivoslain lievennys on saamassa viiimeisen allekirjoituksen eduskunnassa, veti Korkein hallinto-oikeus maton kullankaivajien jalkojen alta. Tuoreimmassa päätöksessä Tukesin myöntämä huuhdontalupa palautetaan uuteen valmisteluun Saamelaiskäräjien kuulemisessa tapahtuneen muotovirheen vuoksi. Asia olisi muuten viranomaisten välinen, mutta tässä poljetaan kaivajan oikeudet maan rakoon. Jutun kruunaa juristien päätökseen sorvaama lause: Toisaalta luvan hakijan on voitava saada ilman aiheetonta viivytystä hakemukseensa Tukesin päätös eikä esimerkiksi saamelaiskäräjät voi estää lupa-asian ratkaisemista jäämällä passiivisiksi.
Mitä h-ttiä! Toiminta on kaivajan osalta ollut kesken jo useamman vuoden ja nyt KHO palauttaa sen lähtöruutuunsa. Aiheeton viivytys? Missä on kaivajan oikeusturva! Pieni saamelaiseliitti kyykyttää koko virkamieskuntaa, KHOta myöten. Kun samaan aikaan ainoa valituksetta lain voiman saanut lupa on saamelaisen kaivajan ympäristölupa, voidaan toimintaa kuvata yhdellä sanalla: rasismi.
Oman ympäristölupani osalta tein kyselyn vähemmistövaltuutetulle. Vastauksessaan vähemmistövaltuutettu toteaa ettei se ota asiaan kantaa. Nyt olisikin Ylä-Lapissa todellinen tarve Enemmistövaltuutetulle. Me lantalaiset, junantuomat ja postiauton tuomat olemme enemmistö, mutta meidän perustuslailliset oikeudet ovat jääneet samofiilien poliitikoiden myötävaikutuksella alkuperäiskansan vallanhimon jyräämäksi. Jos Metsähallituksen toimintaan liittyvä lakimuutos menee nykymuodossaan läpi, on meidän lantalaisten, muidenkin kuin kullankaivajien, aika nousta kapinaan tai nostaa kytkintä. Mikään lantalaisten harjoittama elinkeino ei tule enää saamaan tasavertaista asemaa.
Kaivosviranomaisen lähettämä vakuusmaksuvaade saapuu allekirjoittaneenkin postilaatikkoon näinä päivinä. Tämän hetken faktojen valossa en tule vakuutta maksamaan. Varmaan siellä päättävissä elimissäkin aletaan huomaamaan että pahimpana uhkakuvana ollut kaivuoikeuksien menettäminen ei juuri nyt pelota yhtään. Tämä yhteiskunta ei näytä pystyvän antamaan lainvoimaista lupaa lailliselle ammatille. Miksi tukisin sitä panttaamalla omaisuuttani pankkiin, kun tulevaisuudessa ei näy vähäisintäkään valoa ammatin jatkamisesta?
Tehdyillä päätöksillä koneellinen kullankaivu on saattohoidossa oleva vanhus, jota valtiovalta potkii viimeisiä rahoja vaatien. Vanhus hymyilee: kun elinaikaa ei kuitenkaan ole kuin muutama vuosi, mikään ei pelota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti